Juniorin suussa välkkyy tuliterät hammasraudat. Seuraavat puolitoista vuotta on tiedosta hammasten kiristystä, toivottavasti ilman itkua. Suu on tänään suoritetun asennuksen jäljiltä hieman turpea, ja kapistukset tuntuvat takuulla oudolta, mutta särky on toistaiseksi ollut ihan siedettävää. Ruokalistalla on tänään soppaa ja soossia, mutta huomisesta alkaen voi taas syödä normaalisti. Purkat ja toffeet on luonnollisesti mustalla listalla koko hoidon ajan.

Rautojen tarve tuli meille täytenä yllätyksenä, onhan ne hampaat suunnilleen suoraan kasvaneet. Joskus toukokuussa koulussa eräs hammasklinikka suoritti maksuttomia tarkastuksia halukkaille. Lähetimme pojan tarkastukseen lähinnä reikien varalta, mutta  paluupostissa saimmekin oikomissuosituksen ja korkealta tuntuneen hinta-arvion. Selvää rahastusta, mietin, korjaillaanhan täällä herkästi neniä ja muitakin ruumiinosia ihan vain ulkonäön vuoksi. Ajatus oikomisesta jäi kuitenkin takaraivoon muhimaan, ja poika itse sitä kovasti kärtti. Pikainen googlaus osoitti, että ihan jo hintatason vuoksi hoito kannattaa tehtä täällä ennemmin kuin Suomessa. Julkisella puolella ei moisia pikkuvirheitä Suomessa korjata, sen ehdin jo selvittää. Ikäkin on sopiva, sillä koulukavereista yhdellä sun toisella on sama prosessi menossa. Hintakin putosi puoleen alkuperäisestä paikkaa vaihtamalla. Ihan pätevän ja ammattitaitoisen tuntuista touhu on, eli emmeköhän ihan oikean päätöksen tehneet.