Tätä blogia voisi päivitystaukojen venyessä entisestään pian kutsua murheenkryyniksi, iloa siitä ei ole ollut kenellekään vähään aikaan. Toisaalta ei kai kannata ottaa paineita, kun perimmäinen ajatus on ollut tallentaa näistä ulkomaanvuosista päiväkirjamaisia muistoja ihan itseämme varten, ei niinkään muille lukijoille. Näiden bloggausvuosien aikana näitä aallonpohjia on koettu tasaiseen tahtiin, mutta aina on ylös noustu.

Perheemme on ollut toista viikkoa jakautuneena kahdelle eri paikkakunnalle. Me Nicon kanssa pyöritämme arkea kotosalla, kun taas Gustavo yrittää pyörittää toisenlaista projektia naapurissa. Vähissä on arkipäivät täälläkin, Nico karkaa kesälomalle ensi viikon jälkeen ja minä vähän myöhemmin. Muutama lämpimämpi päivä on luonnollisesti ollut riittävä syy iloita, mutta jokohan uskaltaisi ajatella kesän tulleen jäädäkseen? Toden totta erikoinen alkukesä, en ole vielä kertaakaan vaivautunut katolle uima-altaalle, kun ei oikein tiedä tarkeneeko siellä. Viime vuonna jo lokakuussa odotin allaskauden avausta.

Kuin huomaamatta viime viikolla vahvistui Metallican tulo tänne maailmankolkkaan tammikuun lopussa. Lippujen kanssakaan ei ollut minkäänlaista ongelmaa, Suomessahan minkä tahansa megakonsertin lipuista joutuu taistelemaan tosissaan, mikäli oikein olen ymmärtänyt. Yritin aamupäivällä ostaa lippua nettimyynnistä, jossa pääsinkin ihan sujuvasti luottokortin kautta pankin sivuille, mutta koodien syöttämisen jälkeen tuli vain "eipä onnistunut" -herjaa. Vikaa voi etsiä mistä tahansa Ticketmasterin ja Banco Securityn väliltä. Iltapäivän puolella oli sopivasti asiaa yläkaupungille, joten poikkesin samalla lippuluukulla, ja olinkin ainoa ostaja koko pisteessä. Uskomatonta. Itse en aio tapahtumaan osallistua, Nico saa hommata mukaansa ikäistään seuraa.

Samana iltana sain lopultakin hankittua kirjastokortin. Nyt kun kotona on hiljaista, yritän hyödyntää ajan kirjojen lukemiseen. Sain muutaman lainan lomalle lähteneiltä ystäviltä, mutta tuo kirjastokortin hankinta on ollut mielessä pidempään. Nämä muutamalla metroasemalla toimivat Bibliometro-kirjastot muistuttavat lähinnä kioskeja, eikä valikoima ole kovinkaan laaja. Tarjolla on pääasiassa tämän mantereen kirjailijoiden tuotantoa, mikä sopii minulle oikein hyvin, tuleepa paikattua sitäkin aukkoa. Kirjavalikoimat löytyy nettisivuiltaan, joten tulevia lukuhetkiä voi sitä kautta jo etukäteen suunnitella. Kortin saa esittämällä henkilötodistuksen ja laskun, josta käy ilmi osoitetiedot, ja normaalisti perittävän parin rahan liittymismaksunkin sai liittymiskampanjan johdosta anteeksi. Terassin pöydällä odottaakin jo perulaisen Bryce Echeniquen Un mundo para Julius. Päädyin siihen sen takia, että toinen perulainen kirjailija Jaime Bayly on siihen jossain kirjoissaan viitannut.

Eikä ollankaan vähäisempamä ilon aiheena ole ollut se, että juoksu kulkee lähes lentävällä askelella. Arkisin liikkeelle pitää lähteä riittävän myöhään ja viikonloppuisin riittävän aikaisin, jotta välttää kuumuuden ja liikenneruuhkat. Kunto on selvästi parantunut, eikä mitään vaivojaan ole ilmaantunut. Lähdenkin tästä vetämään tossuja jalkaan ja baanalle, sen jälkeen kirjan kanssa sohvalle löhöämään.