Lomalla ja kesähelteillä on nestehukkaa torjuttu liian usein viljapitoisilla juomilla, ja sehän on aiheuttanut vaatteiden kutistumista. Taas kerran tuli mitta täyteen, ja koitti aika aloittaa uusi elämä. Mukaan tähän projektiin saimme värvättyä tuttavapariskunnan, yhteinen projektimme kännistyi viime viikon alussa ja jatkunee ainakin kesälomiin asti.

Viikon liikunta-annos sisältää ainakin punttien nostoa kotona ja pyöräilyä joko maastossa tai olohuoneen nurkassa. Joku innokas saattaa jopa lähteä lenkille. Yhdessä tai erikseen. Maaliskuussa alkaa Vespucci Spassa vesispinning, jota minä odotan jo innolla. Ruokavaliota on vähän tarkastettu ja juomapuoli on varsinkin viikolla tiukkassa kontrollissa.

Edellisten lisäksi tarkoituksena oli viikonloppuisin leikkiä vuoren valloitusta, eli patikoida ympäröivillä vuorilla. Ensimmäinen kohteemme viime lauantaina oli Cerro Pochoco, jota netistä löytyvän tiedon pohjalta erehdyimme pitämään helppona ja aloittelijoille sopivana. Eipä tuo korkeuserojen puolesta mitenkään vaikea ollutkaan, mutta polku oli suurimmaksi osaksi soran ja irtohiekan peitossa, ja askel luisti vähän väliä, varsinkin alas tullessa. Lähes kaikilla muilla patikoijilla olikin kävelysauvat apuna. Kaksi tuntia jaksoimme nousta, emmekä silti päässeet huipulle. Alastulo liukastellen ja tepsutellen vei saman verran. Tulipa ainakin liikuntaa!

Ensi lauantaina voisi olla viisainta tyytyä Cerro San Cristóbaliin, eiköhän sielläkin saa sykkeen nousemaan. Toisaalta: Pochocon aion vielä valloittaa!