Saimme uutta vuotta kavereiden kanssa juhliessa idean piipahtaa rannikolle. Paikat on heille jo entuudestaan tuttuja, meitä matkaan houkutti enemmänkin tilaisuus testata uutta autoa moottoritiellä. Mitään nopeusennätyksiä täällä on turha yrittää rikkoa, ylinopeudesta rapsahtaa sakkoja herkästi eikä poliisia kannatta edes yrittää lahjoa. Mutta reissu tuli mukavaan saumaan, Nico kun on edelleen Meksikossa ja meillä vapaus tehdä mitä huvittaa.

Lähdimme matkaan perjantaina puolilta päivin ilman mitään varauksia tai sen tarkempia suunnitelmia. Tarkoitus oli etsiä majapaikka jostain Viña del Marista, missä tarjontaa on runsaasti, ja viettää lauantai rannalla missä tahansa vastaan tulevassa kylässä. Viñaa lähestyessämme juutuimme ruuhkiin, joita emme olleet osanneet odottaa, ja matka kaupungin läpi vei suunnilleen tunnin. Ruuhka antoi hyvä kuvan siitä, miten paljon kaupungissa ja sen  ympäristössä väkeä oli, ja hieman jo ehdimme huolestua majoituksen saatavuuden suhteen. Suuntasimme rantatietä pohjoiseen, kun hieman ennen Reñacaa havaitsimme tien vieressä meren rannalla hotellin, jonka pihaan kaarsimme saman tien. Tarkoitus oli lounastaa hotellin ravintolassa, mutta koska hotelllin puolelta oli juuri vapautunut kaksi huonetta peruutusten takia, varasimme ne saman tien.

Vietimme alkuillan hotellin uima-altaalla löhöillen. Lämpöasteita rannikolla on huomattavasti vähemmän kuin pääkaupungissa, mutta auringon lämmössä tarkeni ihan kivasti. Mereen ei tee mieli uimaan, Humbolt-virta pitää veden kylmänä ja lisäksi aallot ja merivirrat tuovat touhuun oman jännitysmomenttinsa.

Lauantai kului rannan sijaan pitkälti autossa istuen pilvisen ja tuulisen sään vuoksi. Pysähdyimme Zapallarissa ihailemaan kauniita maisemia ja upeita huviloita, rantakin oli siellä todella viihtyisän oloinen. Lounaalle pysähdyimme Papudoon, jonka rantakadulta löytyi vain yksi ravintola. Kuten arvelimmekin, heti moottoritielle kotimatkalle päästyämme porotti aurinko jo pilvettömältä taivaalta. Reissu oli silti onnistunut ja mukava. Samalla saimme tilaisuuden katsastaa paikkoja helmikuussa Argentiinasta saapuvia vieraita varten.

Palvelutaso harvoin yllättää positiivisesti täällä Chilessä. Täällä reissulla teimme sen suhteen takuulla pohjanoteerauksen. Kaikissa ravintoloissa ja baareissa, missä piipahdimme, meni tilaukset aikamoiseksi säädöksi paikkojen tarjoaman eioon vuoksi. Hotellin ravintolasta oli loppunut mm. leipä, kana ja suurin osa kaloista. Joissakin ravintoloissa ei ollut tilaamaamme viiniä ja Reñacan rantabaarista oli loppunut mojítoon tarvittava minttu. Juuri ohitetut uuden vuoden pyhätkään eivät oikein riitä selitykseksi moiseen.

Uusi vuosi taisi muuten olla ensimmäinen moneen vuoteen, kun emme nähneet yhtäkään rakettia. Hauskaa oli siitä huolimatta, ja vuosikin vaihtui takuuvarmasti. Hienot ilotulitukset on joka vuosi Valparaison lahdella, mutta eihän sinne väenpaljouteen huvita lähteä.