Pitkä ja kuuma kesä näyttää pikku hiljaa kääntyvän syksyksi, mikäli koulujen alkamista syksyn merkkinä voidaan pitää. Sääennustukset lupailevat tänne Santiagoon vielä pelkkää aurinkoa ja yli 30 asteen lämpötiloja, mutta öisin ei enää ole liian kuuma ja aamullakin ihan sopivan viileää.

Ihan hyvä on meidänkin koululaisen palata taas arkirytmiin ja jättää yövalvomiset vähemmälle. Chilen opetusministeriössä olivat lopultakin kolmen kuukauden odotuksen jälkeen saanut laadittua paperin, jossa todetaan heidän hyväksyneen pojan aikaisemmat ulkomailla suoritetut opinnot, ettei tarvi ihan ekalta luokalta 13-vuotiaana aloittaa.

Koulun alkaessa tulee aina pakostikin ikävä Suomen peruskoulua. Koulutarvikkeiden ostaminen on nimittäin varsinaista painajaista, eikä mitään halpaa huvia. Kaikki kauppaketjut julkaiset kouluvaate-tarvikekatalogeja ja samaiset tavarat saavat kaupoissa enemmän myyntipinta-alaa kuin lelut joulun alla. Esillä on kymmeniä metrejä erilaisia vihkoja, harmaita housuja, valkoisia kaupuspaitoja, tummia blazereita, harmaita neuleita, kyniä, kumeja, kansioita sun muuta, joita ostetaan koulun laatiman metrin pituisen listan mukaan. Varmaan hyvä bisnes kaupoille, mutta jostain syystä sanojen koulutus ja bisnes ei mielstäni pitäisi esiintyä samassa lauseessa.

Kirjoja löytää onneksi käytettynäkin San Diego -kadulta. Osa koululaisista on niin laiskoja, ettei käytettynä ostetuista työkirjoistakaan löydy muuta merkintää kuin nimi etusivulla. Kaikki tehtävät tekemättä! Edes meille Meksikossa tutuksi tulleita opettajan tekemiä "läksyt TAAS tekemättä" -merkintöjä en näistä kirjoista löytänyt.