Oli aika lopettaa jahkailu ja käydä tositoimiin. Aurinkoinen ja kesäisen lämmin lauantai pisti meidät liikkeelle verhakauppojen suuntaan. Eivät ne verhot sittenkään ole tajunneet sieltä itsekseen ikkunoihimme kiivetä parin viikon tuumintatauon aikana., ei kai niitä kukaan ole ilman erillistä pyyntöä ja maksua ommellutkaan. En millään halunnut hellepäivänä metro uumeniin, joten määräsin meidän liikkeelle bussilla. Tiedän kyllä, mistä oikea bussi kulkee, mutta sitä en tiennyt, ettei siinä liikenneympyrässä ole pysäkkiä lähimaillakaan. Jouduimme vähän säätämään parilla eri bussilla ja kävelemäänkin siinä välissä, mutta ehdimme sentään perille ennen sulkemisaikaa. Emmekä lopulta valinneetkaan edellisellä kerralla ykkössijalle yltänyttä kangasta, vaan ihan toisesta kaupasta toisen kankaan. Samaan pakettiin pistimme tilaukseen myös makuuhuoneen verhot. Viikon päästä pitäisi olla valmista, hieman jännittää tuleeko niistä oikeankokoiset.

Verhokaupoilta kiirehdimme lamppukauppoihin, sillä pari viikkoa sitten luvatut jalkalampputoimitukset eivät tunnu koskaan toteutuvan. Keskustassa on myös lamppukatu, ja sieltä löysimmekin kattolampun kanssa samaa sarjaa olevan jalkalampun, ja vielä edullisen. Olimme ostamassa kahta, mutta rahat loppui kesken. Verhokappa ei hyväksynyt korttia, eikä myöskään lamppukauppa, eikä läheinen automaatti korttiani, ja kauppa oli menossa kiinni. Ei auttanut muu kuin jättää pieni varausmaksu ja palata asiaan viikolla.

Näiden suoritusten jälkeen olikin aika istahtaa lounaalle. Silloin kotiin jäänyt Nico ilmoitti lähtevänsä koululle kermesseen. Poika oli jo käynyt Mäkkärissä tuhlaamassa kaikki rahat, mutta koulukaveri lupasi lainata. Onneksi koulu on ihan kävelymatkan päässä, ja kaupunki kohtalaisen turvallinen liikkua yksin. Me palloilimme vielä aikamme keskustassa, ja hieman tankattuamme jatkoimme matkaa suoraan Parque Araucon ostarille, vauhtiin kun olimme päässeet. Sinne päästyämme Nico taas ilmoittautui ja pyysi lupaa mennä vielä kaverille. Hyödynsimme tämän ajan parvekekalustekauppoihin ja paluumatkalla kotiin nappasimme juniorin kyytiin.

Kotona ilme ei vielä ole muuttunut, mutta tällä viikolla alkaa jo tapahtua. Käytävän matot voi noutaa huomenna ja parvekekalusteet tuodaan keskiviikkona. Lamput pitäisi jossain vaiheessa käydä lunastamassa. Kunhan saamme verhotkin paikoilleen ensi viikonloppuna, alkaa koti olla valmis. Eihän siihen mennyt kahtakaan kuukautta, ei hullumpi saavutus.