Eihän tämä Santiago mikään pikkukylä ole, mutta jostain syystä vähän pidempiäkin matkoja tulee tehtyä kävellen aina kun sää sen sallii. Mitään kävelylenkkejä samansävyisissä tuulipuvuissa emme ole harrastaneet, mutta kun on tarve siirtyä paikasta toiseen, on kävely yllättävän usein varteenotettava vaihtoehto. Varttitunnin työmatkan kävelee ihan huomaamatta, vaikka eräs kiinteistövälittäjä melkeinpä epäili päässäni olevan vikaa kun totesin asunnon olevan kävelyetäisyydellä työpaikasta. Jalkakäytävätkin ovat ihan kelvolliset ja Apoquindo-kadulla jopa valtavan leveät, sinne voisi polkupyörälläkin mahtua sekaan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Erinomainen karttapalvelu on MapCity, josta löytyy oudommatkin osoitteet ja välimatkat parilla klikkauksella. Tänään Nico oli koulukaverinsa luona ryhmätyötä tekemässä, ja kyseinen karttapalvelu laski matkaksi 5,3 km. Tuumasin sen olevan ihan käveltävä matka, varsinkin kun bussilla olisin ollut perillä reippaasti ennen annettua noutoaikaa. Eksyminenkään ei ole vaarana tiettyjen maamerkkien perusteella kulkiessa, vaikkei kunnon karttaa mukana olisikaan. Perille pääsin tänäänkin ihan lasketussa ajassa, paluumatkan teimme sentään bussilla.

Viime sunnuntaina kohteena oli toisen koulukaverin koti, jossa Nico oli ollut yökylässä. Sinne oli puolet lyhyempi matka ja aurinkokin paistoi, joten muut vaihtoehdot eivät edes käyneet mielessä. Otin jopa kameran mukaan ja kampasin tukankin valokuvia varten. Ajatus oli kuvata Andeja, jotka kirkkaalla säällä näkyivät upeina lumisine huippuineen. Kävipä taas kerran niin, että tekniikka petti juuri silloin kun sitä vähiten odotti. Kameran akku oli tyhjä, emmekä saaneet kuvan kuvaa otettua. Nicon kauhuksi teimme paluumatkankin kävellen ja totesimme tämän business-kaupunginosamme olevan sunnuntaisin täysin kuollut. Yhtäkään avoinna olevaa kuppilaa ei matkalla näkynyt, jotta olisimme voineet hetken hengähtää virvokkeita nauttien.

Yritän jossain vaiheessa saada kameran ladattua ja ottaa valokuvia oikein urakalla. Ajatukseni olisi saada samaan kuvaan taustalle Andit ja etualalle rakennustyömaa sekä lasiseinäinen toimistorakennus, jonka katutasolla on Strarbucks-kahvila. Sitä tämä kaupunginosamme suurimmaksi osaksi nimittäin on. Alueen rakennustoiminta ei liiemmin kiinnosta, mutta lähistölle nousevan megaostoskeskus Costanera Centerin valmistumista odotan innolla. Sinne kun pitäisi tulla pari suurta ruokakauppaa sekä elokuvateattereita muiden normaalien ostarikauppojen lisäksi. Sehän tietää huimaa kohennusta alueen palveluihin, lähin ruokakauppa kun ei ole valikoimiltaan kovinkaan kummoinen. Kuntosaleja on kuitenkin tarjolla useita, ja kunhan saamme muutokuorman perille ja kamat purettua, alkaa tämä tyttö taas taistella perintötekijöinä tarjolla olevia sydän- ja verisuonitauteja vastaan spinning-pyörän satulassa.