Kaipa Chilessäkin tunnetaan neljä vuodenaikaa, mutta nyt olemme hypänneet suoraan talvesta kesään. Olin juuri ja juuri onnistunut palautumaan syyskuun alkupuolella Tarja Turusen keikalla hankkimastani syväjäädytyksestä, kun varvastossukelit iskivät. Ymmärtääkseni kevään pitäisi virallisesti alkaa 21.9. paikkella pohjoisen pallonpuoliskon syyspäivän tasauksen aikoihin, mutta koskapa ilmat ja säät olisivat kalenteria seuranneet.

Viikonloppumme kuluvat edelleen erilaisia homecentereitä kolutessa ja tavaroita järjestellessä. Sunnuntaina onnistuin raahaamaan Easysta kaksi mattoa, kaksi valmisverhoa ja nojatuolin bussissa aiheuttaen luonnollisesti lievää ihmetystä. Loppumetreille jouduin hälyttämään Nicon kantoavuksi, Gustavo kun oli samaan aikaan muualla muita hankintoja hoitamassa. Kiinalaisen nojatuolin kokoaminen olikin kinkkinen juttu, ihmettelin surkeita ohjeita pitkään, ennen kuin idea lopulta selkeni. Ikean kalusteiden kokoamisella hankittu runsas kokemus ei tässä tilanteessa auttanut lainkaan, mutta lopulta sain tuolin kuntoon. Sen jälkeen innostuin vielä ompelemaan verhoja käsin, olohuoneemme korkeus kun poikkeaa kaikista standardeista. Olohuonetta on nimittäin laajennettu jostain käsittämättömästä syystä ottamalla käyttöön terassi, ja näin aikaisemmin lähes koko julkisivun pituinen terassi on pienentynyt kolmasosaan.

Chile valmistautuu itsenäisyyspäivän viettoon, ja sen kunniaksi meilläkin on peräti kaksi ylimääräistä vapaata loppuviikosta. Juhlan kunniaksi on tietenkin liputettava, kuten kuvasta näkyy!

Liputus on muuten pakollista syyskuun 18. ja 19. päivä, ja carabineros-poliisit kiertelevät kaupungilla tämän velvollisuuden täyttämistä tarkkailemassa ja saattavat jopa sakottaa, mikäli lippu ei salossa heilu. Taitaa olla jostain Pinochetin ajoilta jäänyt tällainen sääntö, eikä oikein istu suomalaiseen ajatusmaailmaan.