Terveiset Santiagon talvesta! Perille pääsimme suunnitelmien mukaan sunnuntaina, mutta blogin avaus vei näinkin kauan. Väliaikaisessa asunnossamme on nettiyhteys, ja meillä kaksikin kannettavaa konetta, mutta sopivan rauhallista hetkeä istahtaa kirjoittamaan ei ole vielä tullut, tai sitten joku toinen on jo ehtinyt varata netin itselleen. Uhkauksistani huolimatta en sittenkään hylännyt tutuksi tullutta vuodatusta.

Matka sujui hyvin, vaikka pitkä onkin, ja löysimme toisemme kentällä pienen odottelun jälkeen. Sisukin tuli perille ehjänä, hieman haisevana tosin. Perille ei sen sijaan tullut yksikään neljästä matkalaukustani, mikä ei voi ketään Pariisin kautta matkustanutta hämmästyttää. Luulin itsekin olleeni tällä kertaa erityisen nokkela kun olin pakannut vaihtovaatteet käsimatkatavaroihin. Kun sitten maanantaiaamuna soitin laukkujen perään, kertoivat että olisivatkin tulossa tiistaina Pariisista lähtevällä lennolla! Tänään aamupäivän aikana pitäisi selvitä, ovatko lopultakin perille tulleet, vai annetaanko meille uusi arvioitu saapumisaika. Voin kuvitella, miten Pariisin kenttähenkilökunta on jo popsinut tuliaissalmiakkini poskeensa, ja lopulta laukut julistetaan kokonaan kadonneiksi. Hieman kyllästyttää jo kulkea samoissa farkuissa joka päivä, mutta vaateostoksille menokaan ei houkuta, vaikka vakuutus joitakin hankintoja korvaisikin. Talvitakit jouduimme ostamaan, ei täällä muuten tarkene.

Toinen huolta aiheuttava seikka on Nicon koulu. Viimeiseen asti meitä jännityksessä pitänyt El Nido -koulu lopulta ilmoitti, että eivät ota Nicoa oppilaaksi. Eilinen soittokierros vaihtoehtoisiin kouluhin ei mieltä ylentänyt, mutta saimme lopulta sovittua tapaamisen yhteen kouluun, kansainvälinen sekin. Kun alussa hylkäsin kouluja sillä perusteella, että en pidä koulupuvuista tai että nettisivunsa ovat liian huonot, on tässä vaiheessa hyväksyttävä mikä tahansa vaihtoehto.

Ei tämä taival pelkkää murhetta suinkaan ole ollut. Mukavan yllätyksen meille aiheutti chileläinen José, johon olimme tutustuneet Meksikossa. Tiesimme hänen palanneen kotimaahansa huhtikuussa, ja eilinen puhelinkontakti paljasti hänen asuvan tässä samassa talossa, missä me väliaikaisesti majailemme. Varsinainen yhteensattuma! Kävimmekin eilen illalla pikaisesti kylässä nauttimassa muutamat piscot. Ylimmän kerroksen asunnostaan on hienot näkymät, ja sieltä onnistuimme heti paikallistamaan Piola-ravintolan, jossa ainakin Buenos Airesissa on vallan mainiot ruuat. Täytyy heti käydä testaamassa.

Noin yleisesti ottaen kaupunki vaikuttaa viihtyisältä ja siistiltä. Lisää tarinaa tulee sitä mukaa, kun aikaa ja jutunjuurta löytyy.