Viikonlopun saldoksi jäi sohvien saapuminen. Toimitusaikataulu siis piti, ainakin luvatun päivän suhteen. Kellonajoista ei kannata nipottaa, neljän tunnin viive ei enää tunnu missään. Muuten tämä sohvaoperaatio osoittautuikin hankalaksi ja paljasti meille asuinrakennuksestamme perustavanlaatuisia suunnitteluvirheitä.

Sohvakauppaan sisältyi siis kotiinkuljetus, mikä käytännössä tarkoitti toimitusta alaovelle. Pienempi sohva mahtui hissiin, joten sen kuski auttoi kantamaan sisään asti. Suurempi sohva jäi alas, ja portero lupasi kollegansa kanssa kantaa sen rappuja pitkin pientä tippiä vastaan seuraavana aamuna. Kun lauantai oli jo pitkällä iltapäivän puolella, ja porterojen työvuorotkin vaihtuneet jo pariin otteeseen, katsoimme parhaimmaksi käydä itse kantopuuhiin. Silloin törmäsimme erikoiseen ongelmaan: sohva ei mahtunut rappukäytän ovesta sisään. Tarkemmin silmämääräisesti arvioituna ovi näyttikin tosiaan kovin kapealta, eipä tullut mieleen kiinnittää huomiota tällaiseen sivuseikkaan asuntoa vuokratessa. Poistimme sohvasta suojamuovit ja -pahvit ja saimme sen jollain tapaa survottua oven läpi niin, että se pysyi ehjänä kuin ihmeen kaupalla. Ylhäällä 12 kerroksen kevyen nousun jälkeen kohtasimme saman ongelman, jolloin jouduimme ruuvaamaan oven irti. Tilanne ei ollut yhtään parempi kotiovella, saimme taas käyttää monenlaista tekniikkaa kunnes sohva lopulta saatiin sisään asti. Tämän harjoituksen jälkeen olimme aika puhki!

Nähtäväksi jää, mitkä kaikki muuttokuormassamme ehkä jo huomenna tulevista kamppeista jää kiinni näihin pahuksen oviin.