Juniorin maailmaan ei mahdu oikein muuta kuin kitara ja siihen liittyvät asiat. Milloin on suunnitteilla uuden vahvistimen hankinta -ikään kuin nykyinen ei soisi riittävän kovaa ja korkealta!- milloin mitäkin oheistarvikkeita pitäisi saada. Parhaamme mukaan yritämme jarrutella ja ohjata pojan kiinnostusta koulutoimiin, huonolla menestyksellä tietenkin. Lukuvuosi lähenee loppuaan, onneksi luokalle jäänti ei sentään näyttäisi uhkaavaan, mutta ei tuloksissa hurraamistakaan ole.

Kitaraopettajansa kannustamana poika osallistui paikallisen musiikkiopiston järjestämään kitarakilpailuun Solo Para Bravos (Vain Rohkeille). Kilpailuun piti aluksi lähettää äänite omasta soitosta, ja meillä meinasi osallistuminen tyssätä jo tähän vaiheeseen: Nico ei tietenkään muistanut huolehtia määräajoista ja kovalla kiireellä kiikutimme äänitteen perille vajaan vuorokauden myöhässä pliis-pliis -anelujen saattamana. Siitä poiki kutsu karsintoihin ja suureksi yllätykseksemme vielä finaaliinkin, johon valittiin seitsemän soittajaa aloittelijoiden sarjassa. Tuohon sarjaan sai osallistua kaikki alle 18-vuotiaat, eli Nico oli tässä porukassa nuorimmasta päästä ja varmaan kokemuksenkin puolesta ihan oikea aloittelija.

Loppukilpailussa emme uskaltaneet edes toivoa palkintosijoja, reipas osallistuminen ja kokemus tuntui tärkeämmältä. Pääsipä Nico soittamaan ihan oikeiden muusikoiden säestämänä, ja todella hyvin soitto sujui. Palkintoa ei tullut, mutta se ei harmittanut ollenkaan. Ensi vuonna uusi yritys! Kotivideo esiintymisestä löytyy täältä:
http://www.kewego.es/video/iLyROoafIsYs.html

Nico, kitaraope Javier ja kaverinsa Keno

Muutenkin musiikkirintamalla on toimintaa tiedossa, naapurimaassa tosin. Meillä on kaksi lippua AC/DC:n keikalle Buenos Airesissa Suomen itsenäisyyspäivänä, ja viikko sen jälkeen liput suursuosikkini Andrés Calamaron keikalle. AC/DC:n keikalle en itse pääse, mutta olen bändin joskus nuoruusvuosina Helsingissä nähnyt mahdollisesti kaksikin kertaa (muisti pätkii tältä osin). Calamaron keikalta sen sijaan en aio pois jäädä, vaikka hiljattain julkaistiinkin keikka myös täällä Santiagossa. Se osuu kuitenkin samalle illalle Nicon koulun päättäjäisjuhlan kanssa, johon on pieni pakko osallistua. Suomalaisnuoret tuskin tuossa iässä enää vanhempien kanssa yhdessä juhlisivat, mutta täällä vanhemmista erkaantuminen alkaa paljon myöhemmin, joillakin se ei toteudu koskaan.