Ei voi kuin ihmetellä, miten nopeasti ja huomaamatta nämä joulun vapaat on kuluneet ilman mitään mainittavaa ohjelmaa. Voisin helposti viettää toiset viisi päivää kotosalla oleskellen, mutta valitettavasti arki odottaa jo nurkan takana.

Joulun huomattavin ja kenties ainoa mainitsemisen arvoinen tapaus oli Nicon lähtö Meksikoon. Siinä riitti meille jännitystä ja piinaa lähes vuorokaudeksi. Vaikka poika on tottunut reissaamaan koko pienen ikänsä, oli tämä ensimmäinen kerta kun matkasta ja siihen liittyvistä rajamuodollisuuksista piti selvitä ihan yksin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Nico olisi ollut Meksikossa jo tapaninpäivän aamuna ja olisi näin päässyt kaverin perheen kanssa samalla lennolla Acapulcoon. Aeromexicon siirrettyä Santiagosta lähtevän lennon seuraavalle päivälle jouduimme mekin laatimaan uusia suunnitelmia ja valjastamaan Méxicossa ystävämme Jorgen Nicon tueksi Tolucan kentälle siirtymiseen. Hyvin kaikki lopulta sujui ja paketti pääsi perille Acapulcoon.

Kotona on kovin hiljaista ilman jatkuvaa kitaran sointia taustalla, mutta kyllä tästä tietynlaisesta vapauden tunteesta osaa nauttiakin.