Tänään elämä taas hymyilee oikein leveästi. Manzanillosta merille lähtenyt muuttokuormamme saapui lopultakin kotiin. Muuttofirma saapui kontin kanssa aamulla tunnin etuajassa. Kuuden miehen voimin 59 laatikkoa saatiin parissa tunnissa ylös ja ainoastaan sohva piti kantaa rappuja pitkin. Ovia ei tällä kertaa ruuvattu irti, ammatikseen sovia kantavat osaavat näköjään hommansa. Kertoivat muuten, että liian kapeat ovet ovat Chilessä todella yleisiä, kyseessä ei siis olekaan meidän asuntomme ja talomme erityispiirre.



Edistyimme tavaroiden purkamisessa kohtalaisesti rehkimällä tauotta iltaan asti. Tuntuu, että työläin osuus onkin pakkausmateriaalin hävitys, kuplapussia ja pakkauspaperia kertyy nimittäin valtava määrä. Hintaan saattoi jopa sisältyä tavaroiden purku, mutta mielummin hoidamme sen osuuden itse ihan omassa rauhassa, en halua muuttomiesten pyörivän kodissamme yhtään pidempään, kuin on pakko.



Olimme hädin tuskin aloittaneet tavaroiden purkamisen puolilta päivin, kun ovella soitteli nettiasentaja. Kyllästyimme Telefónican hitauteen ja byrokratiaan ja eilen tilasimme netin GTD Manquehuelta. Lupasivat, että sekä lankapuhelin että netti asennetaan 72 tunnin sisällä, ja sen lupauksen totisesti pitivät, ja jopa alittivat. Nopeuskin tuntuu olevan luvattua tasoa, joten ehkäpä kerrankin teimme viisaan valinnan.