Edellisviikonlopun vieraiden kanssa tuli puhetta Pomairen pikkukylästä, johon olin googlaillesani törmännyt. Taisinpa itse ohjata keskustelua siihen suuntaan, että lopputuloksena oli yhteinen retki autoilevien ystävien ehdotuksesta. Koska mattojen, verhojen ja lamppujen suhteen ei ole suurempaa edistystä tapahtunut, oli siirryttävä seuraavaan osastoon. Pomairessa myydään erilaisia savesta valmistettuja patoja, lautasia, kippoja ja kuppeja, mutta kukkaruukkuja lähdin sieltä hakemaan.

Suomalaisella järjestelmällisyydellä sovimme startin aikaiseksi aamuksi, näin ehtisimme perille ja jopa paluumatkalle ennen kuin suuret massat pääsevät edes liikkeelle. Pomairessa käyneet tiesivät, että iltapäivän puolella siellä on jopa tungosta. Pienoinen suunnitteluvirhe tuli siinä, ettemme huomioineet miesväkeä kiinnostavan jalkapallomatsin alkavan samoihin aikoihin. Perillä tulikin kiire etsiä kaapelitelkkarilla varustettu aamukahvipaikka, joka onneksi löytyi ongelmitta ja perheriidat vältettiin. Sinne oli hyvä jättää herrat parkkiin ja naisten kesken kävellä kylän lähes ainoa katu päästä päähän hankintoja suunnitellen. Pelin jälkeen miehet pääsivätkin suoraan ostamiani ruukkuja kantamaan. Kasvitarhalta löytyi myös ruukkuun täytettä edullisin hinnoin, joten retken saldo jäi reilusti plussan puolelle.

1966551.jpg

Kotiin palattuamme nautimme vielä hetken aurinkoisesta ja lämpimästä alkuillasta terassilla yhden virvokkeen verran istuskellen. Onneksi kelit tuntuvat pikkuhiljaa lämpenevän ja päivisin pitelee jo suorastaan hellettä. Saimme nimittäin laskun syyskuun lämmityskuluista, jessus mitä summia siitä ylellisyydestä laskutetaan. Olimme kulutuksessa tämän talon kakkosia, vaikka lämpö ei suinkaan ole ollut päällä jatkuvasti, ainoastaan kylmimpinä iltoina ja öinä.

Verhorintamalla olemme lopultakin muutaman harharetken jälkeen löytäneet oikean osoitteen: Independencia-kadun. Seutu ei ole kovinkaan viihtyisää, laitapuolen kulkijoita ja kulkukoiria makaa joka kulmassa ja kusi haisee, mutta kangaskaupoissa liikkuu ihan tavallista jengiä. Suurin osa kaupoista tarjoaa myös ompelupalvelua. Siinähän meillä lauantaipäivä kuluikin, kun vertailimme erilaisten kankaiden ja valmiiden verhojen hintoja, emmekä osanneet tehdä päätöksiä. Verhoihin ommellaan tasaisin välimatkoin kolme vekkiä, mitä tarkoittaa sitä, että kangasta on oltava kolminkertainen määrä verhotangon pituuteen verrattuna. Olohuoneeseemme pitää siis ostaa yli 20 m kangasta, mikä halvimmillaankin tulee kohtalaisen kalliiksi. Ostamani valmisverhot saavat luvan kelvata toistaiseksi, kun ratkaisematta on vielä käytävämattojen ja jalkalamppujen hankinta.