Tulipa meidänkin arkeemme vähän säpinää, kun ensimmäiset vieraat landasivat reilu viikko sitten Liverpoolista. Annie oli jo ennen muuttoamme uhkaillut tulevansa käymään ensi tilassa, mutta ihan tosissani en häntä ottanut. Näin kuitenkin kävi, matkaseuraksi hän oli saanut siskonsa tyttären Lorrainen.

Ensimmäiset päivät vieraat kuluttivat lähiseutuun tutustuen sekä aurinkoa ottaen. Viikonlopuksi vuokrasimme auton ja lähdimme retkeilemään. Lauantaina suuntasimme kohti Pirqueä, jossa Concha y Toro -viinitila järjestää tutustumiskäyntejä. Löysimme perille lähes harhailematta ja ennätimme hieman myöhässä juuri alkaneelle englanninkieliselle kierroksella. Paikka on kyllä ihan turisteja varten tehty, mutta oikein kaunis ja opastus mielenkiintoinen. Hintaan sisältyi kaksi maistajaista ja lasit sai muistoksi. Kannatti käydä. Pirquen pikkukylän nettisivuilla oli mainittu myös jonkinlainen luonnonpuisto ja siellä kulkeva joki Río Clarillo, jota viinitilan jälkeen lähdimme etsimään. Matkaa kertyikin kymmenisen kilometriä ja lopuksi vielä alueen portilta neljä kilsaa hiekkatietä. Aikaa tähän tuhraantui ehkä turhankin paljon, ehdimme perillä hetken aikaa uittaa jalkojamme vedessä ja nauttia maisemista, kun pitikin jo lähteä myöhäiselle lounaalle ja kotimatkalle Nicon iltaohjelmaan liittyviä kyydityksiä hoitamaan.

Sunnuntaina lähdimme tyttöporukalla ajamaan rannikolle. Sunnuntaiaamun liikenne oli rauhallista ja löysin hyvin kaupungin toiselta puolelta alkavalle moottoritielle. Ensimmäiset opasteet, missä mainittiin Valparaiso tai Viña del Mar, näkyivät tosin vasta puolen tunnin ajon jälkeen. Matka sujui mukavasti ja ajoimme ensin Valparaisoon. Katsastimme muutaman rannan kaupungin eteläpuolella, mutta olivat sen verran paikallisten suosimia, että olisimme turhaan herättäneet siellä ihmetystä. Niinpä siirryimme naapurikaupunki Viñan puolelle, löysimme autolle parkkipaikan, lounastimme ja asetuimme rannalle pariksi tunniksi loikoilemaan. Vesi on tunnetusti näillä leveyspiireillä niin kylmää, että hädin tuskin varpaat voi kastella. Joitakin rohkeita uimareita vedessä aina näkyy, voimakkaat virtauksetkaan eivät kaikkia pelota.

Sunnuntai-illalle meillä oli liput Nightwishin keikalle, joten paluumatkalle tuli taas lähteä riittävän aikaisin. Tästä huolimatta onnistuin taas käräyttämään nenän ja vähän muitakin ruumiinosia. Viileä merituuli aiheutti sen, ettei auringon todellista vaikutusta oikein ymmärtänyt huomioida. Kotona ehdimme ottaa hätäisen suihkun, heittää paksut rasvat naamaan ja järjestää enkkutytöille seuraavalle päivälle vuoristoretki, kun taas oli kiirehdittävä seuraavaan rientoon.

Nightwish päätti pitkän kiertueensa tänne Santiagoon. Taisi olla jo kiire kotiin kun aloittivat soiton aivan aikataulussa jo klo 19. Myöhästyimme hieman, mutta nopeasti lyöttäydyimme muiden suomalaisten joukkoon. En edelleenkään ole mitenkään vakuuttunut Anetten laulutaidoista, ja esiintymisasukin oli ihan yhtä kauhea kuin toukokuussa Méxicossa. Reippaasti heittivät keikan ja sen jälkeen vielä ajauduimme puolivahingossa jonkinlaiseen fanitapaamiseen, johon saapui 3/5 bändistä. Nico innostui keräämään nimmareita, me muut pysyttelimme ihan suosiolla taka-alalla.

Kuluneen viikon olenkin ollut flunssan kourissa, ja vieraamme yrittivät toipua vuoristopatikoinnin rasituksista. Retkeen oli kuulunut tarpomista umpihangessa, kiipeämistä pystysuoraa rinnettä ja laskeutumista pehvalla liukuen. Ei tainnut olla ihan helppo reissu. Tästä huolimatta tytöt jaksoivat vielä viikolla tutustua Bellavistan yöelämään, meidänkin oli tarkoitus lähteä mukaan, mutta flunssa vei kaikki voimat.

Tällä hetkellä Annie ja Lorraine ovat matkalla kohti Madridia, ja me palaamme takaisin arkeen vierailun mukanaan tuoman piristyksen jälkeen.