Aiheutimme viime viikonloppuna ruokaostoksilla ihan vahingossa aikamoisen sählingin. Veimme kauppaan kaksi lasista olutpulloa, palautettavia sellaisia. Tomran pullokone antoi kiltisti kuitin, jonka kanssa kassalla sitten tulikin ongelmia.  Olimme sillä kertaa päätyneet ostamaan oluet tölkissä, ja vaihtopullot ajattelimme käyttää palautettavien limpsapullojen panteihin, mutta tämäpä ei siinä kaupassa käynytkään. Jos palauttaa kaljapuolloja, pitää ostaa tilalle kaljapulloja. Näin on kassakone ohjelmoitu.

Kassatyttö näpräsi kuitin kanssa aikansa, ennen kuin kertoi meille mistä kenkä puristaa. Tarjouduimme saman tien suuremman draaman välttääksemme hakemaan vaaditut kaljapuljot, limpsapullojen pantit maksaisimme kiltisti. Tyttö haki kuitenkin paikalle pojan, joka lähti asiaa selvittämään jonnekin takahuoneeseen. Takaisin tultuaan naputtelivat kassakonetta aikansa asian kuitenkaan edistymättä. Lopulta kassatyttö tuumi, että jospa sittenkin hakisitte ne kaljat.

Tässä vaiheessa isäntä suihki marketin toiseen päähän kaljoja hakemaan ja kassalle saapui vielä kolmaskin henkilö asiaa ihmettelmään. Puhuivat jotain rahojen palautuksesta. Ajattelin, että pullokuitti oli jo kulunut käyttökelvottomaksi, ja että tämän takia joutuisivat palauttamaan meille panttien hinnan rahassa. Tarjouduin maksamaan ostokset mukaan lukien limpsapullot ja pantit alta pois, sen jälkeen maksaisimme erikseen kaljat ja setvisimme niiden pantit.

Näin sitten teimme, mutta kuinka ollakaan, näistä ostoksista mistä ainakin minun maalaisjärkeni mukaan olisi pitänyt maksaa pantit, saimmekin panttien verran kolikoita käteen. Tämän jälkeen maksoimme kaljat, joista vähennettiin panttien osuus palautuskuitilla. Emmehän me lähteneet enää siinä vaiheessa vastaan väittämään, vastapuolella kun oli peräti kolme kaupan edustajaa. Luulisi heidän osaavan hommansa.