Asuntorintamalla on viime aikoina sattunut ja tapahtunut, välillä vähän liikaakin. Vuokralaisen häätöön johtaneiden kuukausia vieneiden toimenpiteiden jälkeen Suomen kulahtanut kaksiomme on vaihtamassa omistajaa, ja meillä haussa tilalle unelmien kämppä tulevaisuudessa häämöttävää Suomeen paluuta silmällä pitäen. Miksiköhän muuten Suomessa kerrostaloasuntoihin ei ole rakennettu kellariin parkkitiloja, ja rivitaloissakin on vain harvoin autokatos? Autotalli tai -katos ei ole edes hakuehtona Oikotiellä tai Etuovella. Pikkuinen piha olisi myös kiva, mutta Helsingin ulkopuolelle emme lähde. Siinäpä monimutkainen yhtälö, jonka ratkaisua vaatimaton budjetti ei avita.  Onneksi on muutama vuosi aikaa tuumailla.

Jos olisimme jäämässä tänne edes puolipysyvästi, olisi kulman takana myynnissä oleva piparkakkutalo ehdottomasti ostoslistalla. Ensin pitäisi kuitenkin kurkistaa takapihalle, toiveissani sieltä nimittäin löytyy pikkuinen uima-allas. Leikkimökiltä näyttävä osa vasemmassa reunassa olisi ilman muuta Nicon treenikämppä!

Törmäsimme viikonloppuna ruokakaupassa välittäjään, jonka kautta nykyisen asuntomme vuokrasimme. Hän kertoi, että omistaja haluaa myydä sen. Välittäjä yrittää kaupata sitä sijoittajille, jotka ovat kiinnostuneita kylkiäisinä tulevista tunnollisista vuokralaisista, jolloin voisimme jäädä kämppään omistajan vaihtuessakin. Pahimmassa tapauksessa joudumme etsimään uuden asunnon. Sen verran viimeisestä muutosta viisastuimme, että jatkossa pitää ihan ensimmäisenä tarkistaa ovien leveys.