Siirryimme talviaikaan jo maaliskuun alkupuolella, ja syksykin alkoi virallisesti viikko sitten, mutta näistä kalenteriin sidotuista virstanpylväistä huolimatta helteet ei hellitä. Aurinko porottaa kaiket päivät ja lämpöä riittää lähemmäs kolmeakymmentä, ja pakko tunnustaa: alkaa jo vähän tympiä! Helteitä jaksaisin ihan hyvin, mutta garderoobin sisältö tuntuu ikävästi toistavan itseään. Olisi kiva pitkästä aikaa vetää päälleen vaikkapa pitkät housut tai farkut tai testata naistenpäivän alennuksilla ostamiani pitkähihaisia paitoja. Ehkä ei kannattaisi valittaa, eihän se talvikaan mitään herkkua ole.

Kirjoittaminen on ollut vähän jäissä viime aikoina. Ei vaan ole huvittanut. Koulu pyörähti käyntiin kuukausi sitten ja arki rullaa pitkälti sen pohjalta. Kuviota sekoitti jonkin verran Montevideon-serkun visiitti. Vieraat on ihan kivoja, mutta serkkupoika viipyi meillä reilut kolme viikkoa, ja siinä ajassa ehti jo tulla omaa rauhaa ikävä. Osan tuosta ajasta serkukset olivat tosin bussimatkalla vähän etelämpänä, ihan minun hermoja säästääkseen. Muutenkaan en liiemmin osallistunut turistiteeraukseen, mitä nyt yhdellä rannikoretkellä kävin ja matkustin käysiradalla viereiselle San Cristóbal -kukkulalle. En muuten suosittele köysirataa hellepäivinä, kopeissa kun ei ole minkäänlaista ilmanvaihtoa ja sisälämpötila lähenteli saunalukemia.


Viña del Mar, Museo Fonck

Aikaisemmin suunnittelemani ja mainostamani kuntokuuritkin kuivuivat kokoon, kuten oli ennakoitavissakin. Sen sijaan ihan sattuman kautta olen nyt innostunut hölkkäämään. Tuntuu aivan oudolta, sillä olen aina kuvitellut inhoavani juoksemista. Suurinta innostusta jarruttaa se tosiseikka, että alkuillan liikenneruuhkassa pienhiukkasten seassa juokseminen ei välttämättä ole terveydelle hyväksi. Tästäkin huolimatta sijoitin viikonloppuna kunnon juoksukenkiin, jalkani kun eivät useamman viikon siedätyshoidosta huolimatta oppineet tykkäämään aikaisemmista lenkkareista. Ensi viikonloppuna juostaa Santiagon maraton, ensi vuonna saatan olla mukana 10 km sarjassa, mikäli intoa sinne asti riittää.